Jenni Tuomisen Unessakävelijäviematkalle 1800-luvun goottilaiseen maisemaan:kartanoihin, villiintyneisiin puutarhoihin, öisille nummille –ja uneen. Kirja on väritettävä kuvakertomusjaasettuumielenkiintoisella tavalla kirjallisuuden lajityyppienrajamaille.Erityisen kiehtovaa Unessakävelijässä ontekstin ja kuvan vuoropuhelu sekäse, miten kuvat tässä tarinassa toden totta kertovat enemmän kuin kaikki sanat!
Kenelle? Kaikille kuvien, värittämisen ja kiehtovien kertomusten ystäville
Kokeillaan kirjoittaa Unessakävelijän rinnalle oma öinen kertomus, joka on oikeastaan peli! Pelin idea on, että jokainen uusi virke alkaa sanalla, johon edellinenon loppunut. Lopulta tarina kiertyy takaisin alkuunsa, sillä viimeiseksi sanaksi valitaan jälleen aloituslauseen viimeinen sana.
1. Aloita tekstisi Unessakävelijästä lainatulla virkkeellä On yö.
2. Seuraavan virkkeen ensimmäinen sana pitää olla yö. Esim. Yö on pikimusta.
3. Jatka tarinaa samaan tapaan muutaman –tai mikseipä vaikka kymmenen –virkkeen verran. Esim. Pikimusta kissa istuu kartanon aidalla. Aita on korkea ja sulkee kartanon turvallisesti omaan rauhaansa.Rauha on vain harhakuva, ei totta.
4. Kun olet päässyt tarinasi loppumetreille, lopeta viimeinen virkesanaan yö.Näin tarinansyklion valmis kiertämään loputtomasti ympäri, ympäri.Esim. Totta on se, että kartanossa kummittelee joka yö.
Unessakävelijäon kuvakertomus, joka kuljettaa tarinaansa pitkälti kuvien kautta. Tekstiä löytyy vain muutamilta kirjan aukeamista, ja pisimmilläänkin yhdellä aukeamalla on tekstiä vain kolmen virkkeen verran. Lue kirja kannesta kanteen ja mieti, mitä kaikkea teksti jättää sanomatta? Millainen kirjan tarina voisi olla, jos tekstiä olisikin jokaisella aukeamalla?
Kokeile! Avaa uudelleen esiin kirjan ensimmäinenkuva-aukeama ja keksi siihen aivan uusi aloitus. Jatka samaan tapaan aukeama kerrallaan. Tarkastele aina edeltä, mikä on alkuperäisen tarinan seuraava tekstikatkelma ja suunnittele omat tekstisi siihen sopiviksi. Kirjoita kullekin kuva-aukeamalla tekstiä vain 1–3 virkettä.