Tuulipuun maa on jotakin realistisen romaanin ja fantasiakirjan väliltä. Se on kiinnostava entä jos -tarina siitä, mitä tapahtuisi jos tavallisesta kesäpaikasta löytyisi portti aivan uuteen maailmaan. Kirjan tapahtumat ovat kiinni nykyajassa, mutta siinä kuvataan kiehtovasti myös mennyttä aikaa. Tuulipuun maan tarina on hyväntuulinen vaikka siinä käsitellään myös surullisia asioita.
Kenelle? Yläkouluun ja alakoulun viimeisille luokille. Vaikka kirjassa on parisataa sivua, tarina on vaivatonta ja helppoa luettavaa. Menneestä ajasta, kansanperinteen taruista ja fantasiasta kiinnostunut nauttii kirjasta varmasti.
”Sinähän olet varmaan jo nähnyt Tuulipuun, sen jättiläispuun navetan takana? Tämä sormus on sen oksasta koverrettu. Sisällä on Niilon ja minun nimikirjaimet. Ja samoihin aikoihin, kun olin taas ryhtynyt käyttämään sormusta, huomasin, että pystyn oikeasti käymään toisella puolella. (s. 53.)
Tuulipuu on maaginen puu, joka toimii porttina toiseen maailmaan. Myös kaikilla esineillä, jotka on tehty Tuulipuusta, on porttina toimimisen taianomainen voima. Mieti omaa kotia ja sen ympäristöä. Tuleeko sinulle mieleen joku hieman erikoinen esine tai asia, erikoisen suuri tai käppyrä puu, kummallinen kivi, ikivanha kaappi, outo kuppi tai maljakko, joka voisi sinun lähiympäristössäsi toimia porttina toiseen maailmaan? Millainen toinen maailma tai se toinen puoli voisi olla? Miten portti toimii ja milloin? Keksi ja kirjoita siitä hetkestä, kun pääset portin kautta toiselle puolelle.Mitä tapahtuu ja missä? Miten huomaat esineen voiman?Mitä teet ja mitä näet ja kuulet, ketä tapaattoisella puolella?
”Äsken minä löysin kumiankan rannasta, kuinkahan moni senkin oli jo tällä puolella nähnyt!” Ja konstaapeli puisteli päätään ja raapusti kirjaansa lisää merkintöjä. Mutta Pinni oli hätkähtänyt aivan kalpeaksi.
”Ai millainen kumiankka?” hän kysyi huolettomuutta tavoittelevalla äänellä.
”Sellainen vain, punainen, aika vanha.” Rantakuutio kaivoi toista taskuaan ja näytti Pinnille. Kumiankka oli sama, jonka hän oli aikaisemmin nähnyt kelluvan vedessä. Ja nyt häntiesi, että se oli toiselta puolelta. (s. 124.)
Yhtäkkiä kymmenen vuoden jälkeen siskon vanha kumiankka alkaa vaivata ja vainota Pinniä Tuulipuun maassa. Kumiankalla on karmea tarina, joka liittyy voimakkaasti Pinnin menneisyyteen. Keksitään ja kirjoitetaan uusia tarinoita tavallisille tavaroille. Kerää pöydälle kasa arkipäiväisiä tavaroita vaikkapa repustasi tai omasta huoneestasi, valitse yksi tavaroista ja keksi ja kirjoita sille tarina menneisyydestä. Mistä tavara on peräisin? Kenelle se on kuulunut? Miten ja miksi se on päätynyt juuri tähän paikkaan? Onko tavaran menneisyydessä joku suuri salaisuus tai vaiettu tapahtuma?
”No niin, no niin. Tällaista tämä sitten on, kun raja ei ole kunnossa. Kai sinä ymmärrät, että et ole nyt ihan omassa maailmassasi. Sinun pitää olla varovainen. Pitää mennä takaisin ennen kuin käsiä alkaa paleltaa. Kun ensimmäinen vilunväre iskee, silloin on jo kiire.” (--) Vaistomaisesti Pinni kuitenkin painoi oikean kämmenensä poskeaan vasten. Tosiaan, se tuntui ihan jääkalikalta, vaikka oli lämmin alkukesän päivä. (s. 35–36.)
Pinni pääsee matkustamaan Tuulipuun avulla toiseen maailmaan. Toisella puolen saa käydä, mutta täytyy olla tarkkana, ettei viivy liian kauan. Kun käsiä alkaa palella, on jo kiire takaisin.Seidi-tätiävierailut toisella puolen tuntuvat vanhentavan joka kerta ainakin yhdellä vuodella.Keksi kylmettymisen ja vanhenemisen lisäksi muita oireita, joiden ilmaannuttua kannattaa palata nopeasti takaisin reaalimaailmaan. Millaisia fyysisiä tai psyykkisiä, näkyviä tai näkymättömiä oireita alkaa ilmaantua, kun on viipynyt liian kauan toisella puolella? Tee lista, joka alkaa pienillä ja viattomilla oireilla ja päättyy kaikkein vakavimpiin ja vaarallisimpiin merkkeihin.
