Joni Skiftesvikin veijarinovellit kertovat tarinoita pohjoiselta mereltä. Ne koskettavat syvältä: itkettävät ja naurattavat. Novellien kieli on yhtä aikaa herkkää ja terävää. Tarinat soljuvat kuin ajatus ja asettavat olennaisia kysymyksiä elämästä.
Kenelle? Toisen asteen opiskelijoille ja aikuisille, mikseipä myös kirjallisuudesta kiinnostuneille yläkoululaisill.
Mantereella satoi. Pilvet matkustivat rannikon päällä ja metsävyö muuttui siniseksi. Välillä siinsi tumma juova, välillä eisitäkään.
Poove ihmetteli Frantsilan ennustusta; tämä oli luvannut aurinkoa ja lämpöä, sateesta mies ei ollut maininnut. (s. 118–119.)
Miten ja mistä Frantsila ennustaa? Kirjoita sääennustus sammakkomiehen tai muun kansan sääprofeetan tapaan. Seuraatko kuun vai muurahaisen liikkeitä? Vai tulkitsetko tuulta, pikkulintuja ja koirankakkoja tienvierustoilla?
Itkimme, annoimme kyynelten valua valtoimenaan. Tartuimme toisiimme, toistelimme Jeesuksen ja Kristuksen nimiä. Katsoin yöhön ja tunsin ensimmäisen kerran elämässäni, kuinka voimaton ja avuton matkamies olin. (s. 143.)
Minkä väristä poikien pelko sumuisella merellä on? Minkä väristä sinun pelkosi on ollut? Mikä tai minkä pelko on keltaista/punaista/valkoista? Kirjoita kuvaus jostakin niistä.
