Sinihevonen nimeltä Proosa on Tiukun salainen ystävä. Yhdessä he matkaavat saarelle, jonka näkymätön polku vie surujen kivipuutarhaan. Suuret surut asetellaan harmaiksi saariksi ja pienistä harmeista tulee hiekkamerta. Vähitellen vanhimmat surut alkavat kasvaa sammalta. Tuulia Ahon runollinen seikkailu antaa ajattelemisen aihetta ja vie matkalle mielikuvitukseen.
Kenelle? Tiuku ja sinihevonen salaisella saarella on kiehtovan filosofinen kuvakirja niin päiväkoteihin, kouluihin kuin aikuisillekin.
”Pikkuharmeja, arvaan sen. Panetko ne pussiin harmaaseen ja suljet suun.” (s. 8.)
Suruhevonen keräilee suruja ihmisten tyynyjen alta. Tiukun tyynyn alta hän löytää kourallisen valkeaa hiekkaa. Mitä Tiuku suree, kun hänen tyynynsä alla on kourallinen valkeaa hiekkaa? Mitä se tarkoittaa? Mitä sinun tyynysi alta voisi löytyä? Keksi ja kirjoita.
Kirjoita suruja, suuria tai pieniä, laitasurut pussiin ja suljepussin suu. Surut voi kerätä myös omassa ryhmässä yhteiseen pussiin. Surujen jakaminen on lohdullista.
”Mitä nuo ovat?” Tiuku kuiskasi. Mai-San hymyili taas: ”Kiiltomatoja. Useita unohdettuja eläimiä asustaa täällä. Minä ehdin ajatella niitä.” (s. 16.)
Mitä eläimiä sinä olet unohtanut? Keksi unohdettuja eläimiä, ja kirjoita eläimesi lajikuvaus. Mikä on eläimesi nimi? Mitä lajia se edustaa?Miltä eläimesi näyttää? Mitä se syö? Millaisessa ympäristössä eläimesi elää? Onko se päivä-vai yöeläin? Mille eläimille se on sukua?
Kapteeni lausui salaperäisesti: ”Minulla on hyvin kallisarvoinen lasti. Eikä sitä voi toimittaa perille kuin öisin. Unia nähkääs. Erikoisen hyviä unia. Harvinaisia tuoksuvia ja värillisiä unia ruuma täynnä.” (s. 28.)
Kirjoita jokin kapteenin lastina olevista unista. Millainen voisi olla erikoisen hyvä värillinen ja tuoksuva uni?
