Likkojen lipason runokirja ystävyydestä, lapsuusmuistoista ja nuoruuden kasvukivuista. Sitä kertovat vuoroin Taika ja Aamu, parhaat ystävykset ja toistensa vastakohdat: haaveileva runotyttö ja suoraviivaisempi realisti. Teksteillä tytöt jäsentävät maailmaansa, jossa ihastumisen ruusunpunaisuus vaihtuu lennossa odotusten –omien ja toisten –kuorruttamaksi arjeksi. Hahmoja kuvataan pintaa syvemmältä ja ilman aikuisen holhoavaa katsetta. Keskiössä ovat kasvamisen suloiset puolet.
Kenelle? Yläkouluikäisille ja miksei vanhemmillekin tytöille ja nuorille naisille. Kurosenrunot ovat monipuolisia ja helposti lähestyttäviä –oiva askel lyriikan maailmaan.
Taikan ja Aamun tarinaa kerrotaan erityisesti kuvien kautta. Etsi omista valokuvistasi muutama mielenkiintoinen kuva, tai leikkaa lehdistä sinua kiinnostavia, erilaisia kuvia. Tutki kuvia objektiivisesti, eli siten, kuin et tuntisi kuvan henkilöitä tai tietäisi kuvaa edeltävistä tapahtumista mitään. Kirjoita yksityiskohtaisesti mitä näet kuvassa, ja kuvittele sitten muillakin aisteilla kuvassa näkyvä tilanne mahdollisimman eläväiseksi. Voit jatkotyöstää tekstiäsi muokkaamalla kuvauksesta runon tai tarinan.
TAIKA HELMI EMILIA
synnyin hiukseni lempiruokani paras pelkään ystäväni harrastukseni haluaisin hartain toiveeni mottoni (s. 29.) |
Ennen päivänlaskua Takussa Porkkanalaatikko Pikkuveli Itseäni ja pään sumuja Aamu Kivet ja unet Vilja-Tuulian Salainen Sammakkoa en syö |
Taika ja Aamu ovat tehneet itsestään henkilökuvat listaamalla yllä olevia asioita. Tee oma henkilökuvauksesi joko itsestäsi tai henkilöhahmosta! Voit keksiä esimerkkilistan lisäksi vielä muitakin faktoja, kuten inhokkiasia, suosikkipaikka, tai lempiuni.
Toisessa kuvassa metsä hoitaa.
Valkoisten vuokkojen rintama
vie vihreimpään
köpy polulla
nuoli kohti koillista
astelen sivuun
sammal polviin saakka
johtaa juurakkoon
tie katoaa
neulasten varsitessa
avautuu
valtaistuimen pehmeä
maan tuoksu
siinä istumassa Hän
joka vastaa
kuvaani peilissä
olen raikkaampi kuin syntyneenä
täydempi kuin vadillinen
vatukoita veljen sylissä
ravisuttaa, heittelen
hiukseni ympäri
metsää joka
aina toivottaa
huomenta ja päivää
öisin ei kuiski pienintäkään
pahaa, karikkeena
kertoo olipa kerran ja
elivä’t onnellisina
metsän piirissä kierrän
avonaista ympyrää
jäädä tai lähteä
(s. 76 -77.)
Tytöt kulkevat metsäpolkua paikkaan, joka on ihmeellinen ja jossa kaikki on hyvin. Millainen on sinun paikkasi polku, millaisen maiseman läpi se kuljettaa ja millaiseen paikkaan se vie? Käytä kaikkia aisteja kuvaillessasi polkua ja omaa paikkaasi.
Seitsemännessä kuvassa lipas täyttyy.
Kerään lukolliseen lippaaseen, kaiken
ahvenruohot rairuohot raivot
harpin haarukan rukkasen
muistitikun tukkatakun
kastemekon kastemadon kastehelmen
vinon pannulapun, pannukakkupinon
riimit ja raamit, rimpsut ja kimpsut
luokkakuvat koulukirjat
nimittelyt sadattelut sateet
nukensängyt leikkimökit
metsäaukean puron niityn 6
ja pehmoelukat, joka ikisen murmeli
lipas kiinni, kliks
kaivan kuopan kiven juureen
mullat päälle ja menoksi
Vuosien kuluttua kasvaa kalliokielo
aistikkuuden alla myrkky
siinä vieressä satunnainen lipas
työntää kurjenpolvia
-hmm, varistaa herkästi
kalliokielo sentään Elegantti
(s. 86-87)
Likkojen lipas täyttyy tässä runossa ja sinne kerätään monenmoisia asioita ennen sen lukitsemista. Mitä sinun salaiseen lippaaseesi kuuluu, millaisia asioita keräisit ja säilöisit sinne? Millainen oma lippaasi on, onko se pieni vai suuri, koristeellinen vai yksinkertainen rasia? Minne sen piilottaisit?