Suuri ja pelottava mörkö osoittautuukin villasukkia kutovaksi, lampaita hoitavaksi kiltiksi olennoksi. Ihastuttavassa kuvakirjassa pimeää pelkäävä pieni Jussi-jänis oppii, ettei pimeässä olekaan mitään kovinpelottavaa, vaan itse asiassa herra Pimeä onkin lempeä ja suopursuilta ja voikukanhahtuvilta tuoksuva kaveri. Kirja avaa paljon mahdollisuuksia pelkojen käsittelyyn.
Kenelle: Sopii päiväkoteihin ja pikkukoululaisille yhdessä luettavaksi.
”Mitä sinä pimeässä pelkäät?” mörkö kysyi ja unohti nikottelunsa.
”Tiedäthän sinä. Kaikkea sitä mustaa.”
”Pelkäätkö sinä sitten myös salmiakkia ja lakritsia?” mörkö hihitti kippurassa niin että Jussiakin alkoi naurattaa.
Mikä muu on mustaa kuin salmiakkija lakritsi? No ainakin multa ja ehkä myös murhe. Kootkaa mahtava monenlaisten mustien sanojen varasto. Samaan tapaan voi koota myös muunvärisiä sanavarastoja vaikkapa omista lempi-tai inhokkiväreistä.
”Miten sinä olet noin pieni? Minä kuvittelin, että möröt olisivat paljon suurempia, sellaisia, että ne voivat ahmaista koko huoneen sisäänsä jos haluavat”, Jussi ihmetteli.
”Tiedäthän, miten jotain asiaa paisutellaan ja suurennellaan niin, että kun sitä kerrotaan eteenpäin, koko juttu muuttuu lopulta aivan toiseksi?”
Leikkikää juorua. Muodostakaa piiri. Yksi leikkijöistä kuiskaa vieruskaverin korvaan viestin (sanan tai lauseen), ja tämä puolestaan kuiskaa kuulemansa eteenpäin seuraavalle. Kun juoru on kiertänyt koko piirin, se sanotaan ääneen. Tämän jälkeen kuullaan, mikä olikaan alkuperäinen viesti ja miten paljon se on muuttunut matkan varrella!
Kirjan lopusta löytyy mainio Hyvän Unen Resepti, jonka mörkö on leikannut lehdestä. Keksikää omia tai yhteisiä unireseptejä. Millainen voisi olla Suloisen suklaaunen resepti? Entäpä Karmivan painajaisen tai Mahtavan seikkailu-unen resepti? Mitä ja minkä verran aineksia uneen tarvitaan, ja kuinka ainekset sekoitetaan ja valmistetaan nukkumavalmiiksi uneksi? Syntyneistä unista voi halutessaan koota yhteisen Unien reseptikirjan.