Luonnollinen vai luonnoton kuolema?
TET-harjoittelija Kai kirjoitti arvion Leena Valmun teoksesta Poika – murha seitsemännellä luokalla:
"Keväällä 2024 Lumotussa illassa kummikirjailijana ja taiteilijavieraana toimii Leena Valmu, jonka kirjan Poika – murha seitsemännellä luokalla sanataideryhmämme Varjo on lukenut. Hyödynsimme tarinaa myös omissa teksteissämme.
Poika – murha seitsemännellä luokalla on realistinen tarina kuvitteellisesta Helsingin klassisesta yhtenäiskoulusta, Klykistä. Klykissä aloittaa seitsemännellä luokalla Hege, joka saa tietää luokkakaverinsa kesän aikana sattuneesta kuolemasta. Kuolema on monen mielestä luonnollinen, tapaturmainen yliannostus insuliinia. Hege ja edesmenneen luokkakaverin Teemun ystävät eivät kuitenkaan usko Teemun tehneen niin suurta virhettä – hän oli ystäviensä mukaan hyvin tarkka diabeteksensa hoidosta.
Pian Hege ja hänen ystävänsä ovatkin selvittämässä Teemun kuolemaa murhana. Epäiltyjä on kahdeksan, joista yksi on Klykin oppilas ja loput seitsemän koulun opettajia. Kuka voisikaan tehdä jotain niin kamalaa omalle oppilaalleen, tai luokkalaiselleen? Murhaan on vaikea keksiä motiiveja tai syyllisiä, mutta Hege ei luovuta.
Kirjassa päästään myös tutustumaan sekä rikosylikonstaapelin että oikeuslääketieteen laitoksen toimintaan, kun Hege tarvitsee tutkimuksiinsa apua Olavi-enoltaan ja äitinsä parhaalta ystävältä Marja-Leenalta. Vaikka en olekaan kummankaan alan asiantuntija, kuvaukset töistä tuntuvat realistisilta, ja Valmu onkin perehtynyt kirjoittamaansa. Tosin jotkin kohdat ja toimintatavat molemmilta aikuisilta ammattilaisilta tuntuvat turhan uhkarohkeilta vain yläkoululaisen ohjeen takia, vaikkakin senkin voi sulkea ihmisten erilaisten luonteiden piikkiin.
Poliisin ja kemistin lisäksi kirjassa päästään katselemaan maailmaa monen muunkin ihmisen näkökulmasta, samalla tutustuen eri hahmojen ja epäiltyjen ajatusmaailmaan. Myös murhaajan ajatuksia ja suunnitelmia päästään lukemaan kirjassa loppuratkaisun lähestyessä.
Minä pidin kirjasta. Se oli realistinen kuvaus yläkoululaisen elämästä murhatwistillä ja kerronnassa oli loistavasti käytetty monia eri näkökulmia. Tosin jotkin kuvaukset sivuhenkilöistä jäivät hyvin lyhyiksi ja negatiiviseksi, minkä toisaalta senkin voisi luonnehtia realistiseksi näkökulman takia. Kirjan loppuratkaisu ei ole arvattava, vaikka lukija mahdollisesti sitä spekuloikin kirjan tapahtumia lukiessaan. Toisaalta kaikesta jännittävästä tarinankerronnasta huolimatta kirjan huippukohta on kirjoitettu suhteessa muuhun tarinaan lyhyesti. Tarinan loppu on ehkäpä jopa hieman kiirehtivästi kerrottu, pitkään odotettua loppuratkaisua olisi voinut pidentää ja kertoa useamman ihmisen näkökulmasta.
Joka tapauksessa kirja oli jännittävä ja opetti lukijalle kiinnostavasti diabeteksesta ja sen hoidosta kaikkien juonenkäänteiden lomassa. Valmu on osannut kirjoittaa loistavan nuortendekkarin jännitystä kaipaaville ja tarinan sijoitus Suomeen saa siitä vielä todentuntuisemman. Kirja jatko-osat Lappilainen – kuolema kahdeksannella luokalla ja Ystävä – katoaminen yhdeksännellä luokalla jatkavat Hegen ja muiden kirjan hahmojen tarinaa mysteerien parissa."
Kai Hillukkala
Kai harrastaa sanataidetta Varjo-ryhmässä ja hän suoritti TET-harjoittelunsa Oulun lastenkulttuurikeskuksella toukokuussa 2024.
