Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali: Historialliseen ajankääreeseen paketoitua kauhutunnelmaa
"Karmiva, synkkä, jännittävä,
siisti, hidas, rauhallinen,
kiinnostava ja hurja"
Nämä kuvaukset määrittivät ensitunnelmia heti elokuvan jälkeen. Nuorten sanataideryhmä Varjo sai marraskuun hämärässä elokuvaelämyksen lisäksi kevyen kielikylvetyksen. Hallonback – Osasto 23 puhuttiin alkuperäiskielellä ruotsiksi ja tekstit olivat ainoastaan englanniksi. Kuitenkin 1900 -luvun alkupuolelle ajallisesti sijoittuva elokuva kuljettaa juonta vahvaan visuaalisuuteen, musiikillisiin vihjeisiin ja rauhalliseen dialogiin nojaten ja sitä oli helppo seurata ilman suomalaista tekstitystäkin.
Erityisesti elokuvan juoni sai sanataideharrastajilta kehuja ”vaikka noh, se nyt oli aikalailla kirjailijan ansiota.” Elokuva pohjaa siis Eva Frantzin Runeberg junior palkittuun kirjaan Osasto 23 (S&S, 2019). Monilapsisen, hyvin köyhän perheen tytär Stina sairastaa tuberkuloosia ja hän tietää itsekin, että tämä keuhkosairaus on kuolemaksi. Hän kuitenkin saa yllättävän mahdollisuuden, kun Hallonbackin parantolaan otetaan hyväntekeväisyydestä myös köyhien perheiden lapsia hoitoon. Stina ystävystyy parantolan muiden lasten kanssa, syö kerrankin vatsansa täyteen, saa hoivaa ja asuu huoneessa, johon mahtuisi koko hänen oma kotinsa. Kuoleman läheisyys kietoutuu lasten arkeen ja puheisiin ja he unelmoivat tulevaisuudesta, jota luultavasti ei ole. Hiljalleen katsojat saavat vihjeitä siitä, että Stinan uudessa ystävässä on jotain hyvin outoa ja ulkoisesti hulppea sairaala kätkee sisäänsä mystisiä ja karmeita sävyjä, joiden pimeys on haudattu lähimetsän hämäryyteen. Köyhät lapset ovat osa keuhkoparantolan lääkärin järkyttävää suunnitelmaa ja Stinan lukema lahjakirja Frankensteinen hirviöstä lunastaa katsojan ennakkoaavistukset.
Musiikki, kuvaus, miljöö, elokuvan tehosteet sekä lapsinäyttelijät loistivat Varjon arvioissa.
”Oli kiva, kun elokuva sijoittui historialliseen aikaan.”
”Tykkäsin elokuvasta ja se oli tosi hyvä, vaikka olikin vähän ennalta-arvattava.”
”Hyvät näyttelijät!”, ”Ihanat lapset!”
Lopussa juoni kutoutuu auki rytinällä ja yllätyksiäkin on luvassa. Vaatekaapista ei päädy Narniaan, vaan toisella puolella odottaakin synkempi yllätys. Elokuvan ohjaaja Saara Cantell kertoi elokuvan jälkeen valinneensa tietoisesti intertekstuaalisen viittauksen Narniaan ja muitakin elokuvaidoleita toteutuksesta oli nähtävissä. Hallonbackin loppu jakoi mielipiteitä nuorissa sanataideharrastajissa: tarinan paikoin melkoisenkin kuumottava juoni hieman lässähti tylsään – joskin keventävään lopetukseen.
Elokuvaa katsomassa 13-15-vuotiaiden sanataideryhmä Varjo: Hilma, Maisa, Neea, Senja, Onni, Alisa, Eveliina ja Annis
